perjantai 22. tammikuuta 2010

Pieni englantilainen prinsessamme

"Tässä minä makoilen, enkö vain olekin söpö?"

Emännän pitkäaikainen unelma englannin tuonnista osoittautui vihdoin mahdolliseksi loppuvuodesta. 18.11.09 syntyi 12 pennun pentue, josta emännälle tarjottiin mahdollisuutta saada narttupentu. Viikkojen aikana pennut kasvoivat ja sähköposti kävi kuumana. Vihdoin tammikuun 15. koitti se hetki, kun oman pikku prinsessan noutomatka kotiin saattoi alkaa. Valittu pentu osoittautui hyvin rohkeaksi ja kauniimmaksi kuin kuvissa ja matka pennun kanssa sujui odotettua jouhevammin. Laumamme sai odotetun vahvistuksen ja nyt viiden päivän kotiutumisen jälkeen nappula käyttäytyy kuin olisi aina kuulunut perheseemme.



Kasvattaja Sue Blackmore asuu pohjois-Devonissa, jonne matkustimme Lontoosta junalla. Viikonloppumatkamme aikana pääsimme näkemään kauniiden punavalkoisten lisäksi henkeäsalpaavan kauniita nummi- ja peltomaisemia. Tuntui kuin olisimme tupsahtaneet keskelle Emmerdalen kuvauksia. Tunsimme olomme erittäin tervetulleiksi, sillä Sue ja puolisonsa Shaun pitivät meistä hyvän huolen koko viikonlopun ajan.


Perille saavuttuamme pääsimme heti samana iltana, matkasta toki väsyneinä, näkemään jäljellä olevat pupsit. Pentueen kahdestatoista jäljellä oli kuusi pentua, sillä puolet pennuista oli haettu jo uusiin koteihin samalla viikolla. Kuudenkin pennun saaminen samaan kuvaan osoittautui kuitenkin mahdottomaksi.


Dawn ja Lily, rakkaan pikkuneitimme emä ja emän emä. Erittäin kauniita ja lempeäluonteisia molemmat.


Jem, pentujen isä osoittautui nuoresta iästä huolimatta komeaksi ja erittäin vastuuntuntoiseksi punavalkoiseksi. Näimme kuinka Jem osallistui pentujen hoitoon pesemällä ja leikittämällä niitä.