Metsälenkkeilyä ja seisotustreeniä

Viime sunnuntaina tytöt pääsivät omaan lähimetsäänsä juoksentelemaan. Vaikka lumi olikin kovin vähissä ei se tyttöjä näyttänyt haittaavan. Missyäkään eivät risukot paljon pidättele vaan päättäväisesti mennään vaikka silmät ummessa pahimmista ryteiköistä. Pieniä naarmuja, ontumisia ja huulivekkejä lukuunottamatta tähän asti ainenkin suuremmilta onnettomuuksilta on onneksi vältytty. Emäntä ei meinaa edes uskaltaa katsoa sitä menoa millä punavalkoiset rynnivät puskat rutisten menemään.

Metsälenkin päätteeksi emäntä venytteli Sadieta näyttelyasentoon, sillä tulevana viikonloppuna molemmat tytöt menevät pyörähtämään Turussa kansainvälisessä koiranäyttelyssä. Katsotaan mitä sanottavaa tuomarisedällä on kakara-Sadiesta ja mummo-Missystä.

Kolmas punavalkoinen

Meidän punavalkoiseen perheeseen kuuluu omien tyttöjen lisäksi myös Fionna, joka on emännän ja äitinsä yhteisomistuksessa. Tytöt viettivätkin koko joulunajan Fionnan luona, joka juoksutti kaksikkoa ihanissa sadunomaisissa lumimaisemissa.

Fionna on Sadien puolisisko, viisautta kertynyt kolmen ja puolenvuoden ikään mennessä enemmän kuin monella muulla. Fionnan viisaus on tosin itsepäistä sorttia. Jos Fionna jotain päättää, sen se myös pitää. Onkohan Fionnan vereen pääsyt jossain vaiheessa sekoittumaan aasin verta, sitä on tullut pohdittua. Ihanahan tuo Fionna on muuten, lempeä ja kaunis, kuten punavalkoiset yleensä.

Yksi Fionnan lempipuuhista on leikki nimeltä hippa. Aina sille päälle sattuessa on mukava hieman leikitellä eikä heti antaa kiinni. Fionna on fiksu setteri ja ajattelee tietysti oman emännän nivelten ja lihasten kunnossapitoa ja näin ollen pikku hippailu ei ole silloin tällöin pahitteeksi. Kotioven raostakin on tullut joskus lähdettyä hippasille...se se vasta kivaa on Fionnasta ollutkin, kun sekä oma emäntä että isäntä ovat saaneet harjoitusta jalkojen lisäksi äänihuulille.

Aarteiden etsijät

Välillä nuo tytöt ovat aivan hupsuja. Eräs suosikki lenkkeilyreiteistämme kulkee aivan golf-kentän tuntumassa. Pellonpiennarta kulkiessamme on matkaan monesti tarttunut Missyn lempiaarteita - golf-palloja. Se on pieni ihme, kuinka setterin nenä voi haistaa kyseisen pallon lumenkin alta. Emäntä ei tunnistaisi golf-pallon ominaishajua vaikka kuinka yrittäisi herkistää aistinsa. No jokatapauksessa, meillä on eteisen hattuhyllyllä komea, ei niin sisustuksellinen (sanoo isäntä!) rivi noita voitonsaaliita. Ajattelinkin, jotta voisin ensi keväänä mennä myymään palloja golfareille hyvään hintaan. Ollaankin monesti naurettu, kuinka Missy voisi työllistyä kesätyöntekijänä pallonnoutajana kentällä.

Kakarakin on perinyt mamman taipumuksen aarteiden etsintään. Sadie ei ole yhtä nirso, vaan hälle kelpaa yleensä kaikki mikä hampaissa pysyy. Esimerkkejä hienoista aarteista ovat muovipullojen ja styroxpalojen ohella peltomyyrien ja muiden metsäneläinten raadot. Yleensä metsälenkillä Sadie ei tyydy mihinkään ihan pieneen aarteeseen, vaan sanonta "mitä isompi, sen parempi" pitää myös Sadien mielestä paikkansa. Sadiesta voisikin kouluttaa hyödyllisen halonnoutajan mökille. Tässäpä haastetta ensi kesälle!

Tytöille vihdoin oma blogi!

Punavalkoisten irlanninsetterityttöjen Missyn ja Sadien Kati-emäntä sai uuden vuoden kunniaksi inspiraatiokohtauksen, jonka seurauksena syntyi blogi jota nyt luet. Tyttöjen elämä on sen verran tapahtumarikasta, jotta emäntä päätti ottaa niin sanotusti "kynän kauniiseen käteensä" ja alkaa tallentamaan kuulumisia tänne - tyttöjen omaan blogiin (...vähän myös emännän ja isännän). Tarkoituksena on lisäillä tekstin lomaan paljon kuvia, sillä emännän yksi lempiharrastuksista on tyttöjen ikuistaminen kameran avulla.

Koiruudet, joista blogissa tarinoidaan ovat rodultaan punavalkoisia irlanninsettereitä, seisovia lintukoiria, kuten usein myös puhutaan. Vanhempi tytöistä on jo syksyllä 2008 kymmenen vuotta täyttänyt, mutta yhä edelleen varsinainen vauhtihirmu Missy alias RedWhiteSilk Brenda. Missy on elämänsä aikana valloittanut useiden ihmisten sydämet persoonallisella sekä erittäin sosiaalisella luonteellaan. Missyllä onkin aivan erityinen paikka emäntänsä sydämessä.

Missyn lempipuuhia ovat ulkona uiminen, juokseminen ja lintujen etsiminen sekä sisällä omien ihmisten tuijottaminen ja syöminen. Tuijottamisesta Missy onkin kehittänyt oman taiteenlajinsa välillä päätään käännellen ja kuunnellen korvat "epäsetterimäisesti" höröllään. Elämänsä aikana Missy on kunnostautunut myös näyttelykehissä saavuttaen seuraavat tittelit - BALTW-01 KBHW-03 DKW-03 NORDW-03 EUW-06 SEW-02-05 FINW-01-04-05-06-07 VWW-08. Missy jatkaa veteraaniluokissa esiintymistä vielä niin pitkään kun se siitä itse nauttii.

Vuonna 2006 Missy antoi emännälleen lahjan jota oltiin odotettu jo monta vuotta. Päivänvalon näkivät kolme pientä punavalkoista vauvaa: Sadie, Kata ja Riku. Emäntä päätti jättää toisen tytöistä itselleen. Sadie alias Mairead jäi kotiin kasvamaan. Nyt kaksi ja puolivuotiaana Sadie on osoittautunut olevansa luonteeltaan aivan erilainen kuin äitinsä. Sadie on pehmeä, lempeä ja aivan äärinmäisen rakastettava setterineito. Vauhtia Sadieltä löytyy yhtä paljon kuin mammalta ja uiminen on myös yksi Sadien lempiharrastuksista. Näyttelykehissäkin on käyty hyvällä menestyksellä. Sadie voitti ensimmäisen tittelinsä Ruotsissa kesällä 2008 - tullen maailmanvoittajaksi!

Emäntä lupaa olla blogin pitämisessä ahkerampi kuin siivoamisessa, joten sivulle kannattaa käydä kurkkaamassa aika ajoin. Sitä ei tiedä mitä kaksi vauhdikasta setteriä keksiikään tulevan vuoden aikana!