Välillä nuo tytöt ovat aivan hupsuja. Eräs suosikki lenkkeilyreiteistämme kulkee aivan golf-kentän tuntumassa. Pellonpiennarta kulkiessamme on matkaan monesti tarttunut Missyn lempiaarteita - golf-palloja. Se on pieni ihme, kuinka setterin nenä voi haistaa kyseisen pallon lumenkin alta. Emäntä ei tunnistaisi golf-pallon ominaishajua vaikka kuinka yrittäisi herkistää aistinsa. No jokatapauksessa, meillä on eteisen hattuhyllyllä komea, ei niin sisustuksellinen (sanoo isäntä!) rivi noita voitonsaaliita. Ajattelinkin, jotta voisin ensi keväänä mennä myymään palloja golfareille hyvään hintaan. Ollaankin monesti naurettu, kuinka Missy voisi työllistyä kesätyöntekijänä pallonnoutajana kentällä.
Kakarakin on perinyt mamman taipumuksen aarteiden etsintään. Sadie ei ole yhtä nirso, vaan hälle kelpaa yleensä kaikki mikä hampaissa pysyy. Esimerkkejä hienoista aarteista ovat muovipullojen ja styroxpalojen ohella peltomyyrien ja muiden metsäneläinten raadot. Yleensä metsälenkillä Sadie ei tyydy mihinkään ihan pieneen aarteeseen, vaan sanonta "mitä isompi, sen parempi" pitää myös Sadien mielestä paikkansa. Sadiesta voisikin kouluttaa hyödyllisen halonnoutajan mökille. Tässäpä haastetta ensi kesälle!
Kakarakin on perinyt mamman taipumuksen aarteiden etsintään. Sadie ei ole yhtä nirso, vaan hälle kelpaa yleensä kaikki mikä hampaissa pysyy. Esimerkkejä hienoista aarteista ovat muovipullojen ja styroxpalojen ohella peltomyyrien ja muiden metsäneläinten raadot. Yleensä metsälenkillä Sadie ei tyydy mihinkään ihan pieneen aarteeseen, vaan sanonta "mitä isompi, sen parempi" pitää myös Sadien mielestä paikkansa. Sadiesta voisikin kouluttaa hyödyllisen halonnoutajan mökille. Tässäpä haastetta ensi kesälle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti